keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Armoton kohtalo

Usein pännii räikeästi,
Miks valitetaan hitosti.
Eiks vois funtsii positiivisesti,
Muistaa elämän opettama viesti.
Harva asia tääl on tärkee oikeesti.

Kenenkään taival ei oo ikuinen.
Jokanen päivä voi olla viimenen,
Pitäs elää et se ois sen arvonen.
Pidettävä mieles sanoma rakkauden,
Tarvottas päätepysäkkiä kohti hymyillen.

Meitsi näki kuolleen ihmisen,
Se oli saanu Herran luo lipun iänkaikkisen.
Opetus oli mulle henkinen.
Tajus kaiken arvaamattomuuden.
Vuoron koittaessa on voimaton ihminen.

Kenenkään taival ei oo ikuinen.
Jokanen päivä voi olla viimenen,
Pitäs elää et se ois sen arvonen.
Pidettävä mieles sanoma rakkauden,
Tarvottas päätepysäkkiä kohti hymyillen.

Oltais kiitollisii siit mitä on,
Karumpikin vois olla sävel kohtalon.
Elettäis täysil kera armaiden,
Pienest kii voi olla askel ihmisen.
Myöhäst se sit on, kun koittaa hetki kuolon.

Kenenkään taival ei oo ikuinen.
Jokanen päivä voi olla viimenen,
Pitäs elää et se ois sen arvonen.
Pidettävä mieles sanoma rakkauden,
Tarvottas päätepysäkkiä kohti hymyillen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!