Näin syntyi Jyrki Louhen jäähyväispaketti!

Oli hienoa huomata minkälaisen kehuryöpyn Jatkoaikaan tekemäni juttu uransa lopettaneesta Jyrki Louhesta synnytti. Kiitosta tuli Jykältä itseltään, faneilta, Jatkoajan muilta tekijöiltä ja jopa Suomen jääkiekkoliiton juniorivalmennusportaalta. Siellä kerrottiin käytettävän artikkeliani jatkossa opetusmateriaalina luennoilla.

Jutun teko olikin minulta kova suoritus. Se vaati roimasti töitä. Aherrusta asettamieni tavoitteiden eteen. Tahdon tuoda tässä jorinan pätkässäni esille sen, mitä kaikkea tuollainen haastattelujutun tekeminen vaati.

Projektini käynnistyi ajatuksestani siitä, mitä tulen tekemään. Tässä projektissa aiheen keksiminen oli helppoa. Jyrki Louhi lopetti keväällä hienon pelaajauransa. Oli itsestäänselvyys, että tahdoin tehdä oman kunnianosoitukseni hänelle. Siihen, kun minulla oli loistava mahdollisuus.

Tavoitteeni entisestään vahvistui palatessani Jykän viimeisestä pelistä. Fanibussilla Tampereelta Hämeenlinnaan matkustaessani. Silloin yksi fani juotti minulle viinaa pullostaan sitä tiivimpään vauhtiin, mitä lujemmin olin aikeissa tehdä kyseisen jutun.

Minulle tämä haaste tuli tärkeään saumaan. Toden teolla aloin sitä työstämään sen viikonlopun jälkeen, kun ensin työni päättyivät ja sitten äitini haudattiin. Se antoi kaipaamaani sisältöä elämääni. Elämääni, mikä tuntui olevan sillä hetkellä jopa umpikujatilanteessa. Tämä ei ollut minulle pelkkä haastattelujuttu. Tämä oli minulle "pelastusköysi". Sitä vetämällä menin eteenpäin.

Kesän alussa lainasin kirjastosta Jari Kurrin elämästä kertovan opuksen. Siitä ammensin paljon hyödyllistä tietoa. Ideoita siitä, mitä kaikkea tällaisessa haastattelussa uransa lopettaneen pelaajan kanssa voisi käsitellä. Luin myös paljon muitakin artikkeleita. Aihetta jollain tavalla käsitteleviä juttuja. Muidenkin alojen kuin vain jääkiekon. Tällaisia tekstejä olivat esimerkiksi eläkkeelle jääneiden ihmisten haastattelut. Niin tavallisten duunareiden kuin Eva Polttilan ja Virpi Sarasvuonkin.

Ammensin tietoja paljon myös siitä, mitä kaikkea voisi kysyä työntekijältä hänen työstään. Millä tahansa alalla. Tietenkin pengoin netin syövereistä paljon Jykääkin käsitteleviä artikkeleita. Esimerkiksi radio Häme oli tehnyt jo maaliskuun alussa hyvän haastattelun kaverista.

Jatkoajankin nykyinen hallituksen puheenjohtaja Liljaniemen Matti oli muutama vuosi sitten tehnyt lehteemme kattavan jutun Jykästä. Se oli myös hyödyllinen minulle. Lainasin siitä suoraan tekstiäkin yhteen jutuistani. Kyseiseen aiheeseen tutustuin siis melko laajasti. Ja vaikka aihe oli "vain lätkää", niin keräsin tietoa paljon muistakin aihepiireistä. On ymmärrettävä, että sen lätkänkin saa yhdistettyä niin moneen muuhunkin asiaan.

Tämän jälkeen rupesin työstämään haastatteluun kysymysrunkoa. Silläkin riskillä, ettei Louhi olisi edes suostunut haastateltavaksi. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Haastattelu oli melko nopeasti siitä sopimisen jälkeen. Ei olisi ollut aikaa tarpeeksi miettiä haastattelun sisältöä. Onneksi Jykä suostui haastatteluun. Vaikka olikin työstään ja opiskeluistaan kesälomalla.

Kysymysten keksiminen alkoi aihepiirien valinnalla. Mitä kaikkea tulisin käsittelemään jutussani. Aihepiireiksi valitsin uran lopettamisen, jääkiekon, Kerhon, uran aloittamisen, kehittymisen ja opiskelemisen sekä tulevaisuuden. Niihin sitten kehittelin kysymykset.

Haasteellista oli se, että Jykä pyysi, ettei haastattelu saisi kestää kuin vajaan tunnin. Oli karsittava lopuksi epäolennaiset kysymykset pois. Se oli vaikea tehtävä. Nekin olisi kiinnostanut kysyä. Kysymysten keksimisen jälkeen kirjoitin ne koneelle. Pistin ne sellaiseen järjestykseen, että haastatteleminen etenisi mahdollisimman johdonmukaisesti. Minulle ei ole onneksi teettänyt vaikeuksia keksiä kysymyksiä. Ei tälläkään kertaa. Kirjoittamisen lisäksi se on kiinnostavin puoli näiden juttujen teossa.

Jykän tapasin viime viikon perjantaina. Sitä ennen kuitenkin soitin jo miehen pitkäaikaisimmalle valmentajalle Jukka Jaloselle ja Marko Tuulolalle. Jalosen numero löytyi Jääkiekkoliiton sivuilta. Tuuskin tavoittamisessa oli ensin otettava yhteyttä Kerhon kakkosvalmentajaan Pasi Arvoseen. Hän hoitaa seurassa pelaajahaastatteluita koskevat asiat. Hän käski seniorin soittamaan minulle iltapäivätreenien jälkeen.

Näihinkin oli vielä keksittävä omat kysymyksensä. Vielä kaiken lisäksi niin, että tulisi mahdollisimman paljon erilaista näkökulmaa asioihin. Etteivät ne liikaa käsittelisi samoja asioita. Ihmistä persoonana ja kiekkoilijana ei voi kuitenkaan kovin paljoa erilaisilla adjektiiveilla kuvata.

Jaloseen ja Tuuskiin otin yhteyttä sen vuoksi, että tahdoin taustatietoa Jykästä. Olin tuosta Kurria käsittelevästä kirjasta huomannut, että tällainen toimii. Sitten mietin ketkä voisivat olla henkilöitä, joilla olisi hyvin tietoa Louhesta. Ensimmäisinä tulivat mieleeni valmentajista Jalonen ja pelikavereista Tuulola. Yhteydenotto Jaloseen kyllä hieman pelotti. Siinä oli jo iskostettava päähänsä sitäkin, että ihminen sekin vain on. Vaikka olikin ensimmäinen kotimainen valmentaja, joka luotsasi Leijonat MM-kultaan. Mitä sitäkään silti nöyristelemään.

Sain hyvät kommentit kyseisiltä hepuilta Louhesta. Jalonen kertoi kaiken lisäksi lisäkiinnostavuutta juttuihin tuovia tarinoitakin Jykästä. Sen artikkelin ehdin kirjoittamaankin ennen Louhen haastattelemista. Se oli oikeastaan onni. Annoin Jykän lukea sen haastattelemista ennen perjantaina. Se saattoi tuoda lisää kiinnostusta Jykällekin haastattelemiseen. Näki kuinka tosissani olen jutun teossa. Ja hän piti siitäkin tekstistä.

Jykä oli erinomainen haastateltava. Hänellä on voimakkaat mielipiteet. Sanottavaa riitti. Olen huomannut sen, että mitä kokeneempi haastateltava on, sitä enemmän tulee tekstiä. Tuuskia haastattelin jo syksyllä pitkän ajan. Sekin oli kiinnostava juttutuokio. Keväällä jututin Risto Korpelaa ja Harri Rindelliä. Heiltäkin tuli paljon puhetta. Louhen haastatteleminen kesti noin tunnin verran. Lopuksi nappasin äijästä valokuvan. Kiitin myös häntä. En pelkästään haastattelusta. Ensisijaisesti niistä ikimuistoisista hetkistä, mitä hän tällaiselle fanaattiselle HPK-fanille on tarjonnut. Sanoin hänelle jo haastattelun alkaessa, että syy miksi tahdon tehdä hänestä jutun, on se että olet sen ansainnut. Pelasit niin kunnioitettavan uran. Haastattelu ei edennyt laatimassani järjestyksessä. Oli kuunneltava miestä ja keksittävä haastattelutilanteessa loogisempi järjestys.

Haastattelun jälkeen olin pari tuntia tekemättä mitään. Sitten ryhdyin purkamaan juttutuokion sisältöä nauhuriltani. Se prosessi kesti kaksi tuntia. Oli pysäyteltävä nauhuria matkan varrella. Ehti kirjoittamaan kommentit ylös. Tässä haastattelussa niitä kommentteja, kun vielä riittikin. Niitä oli paljon. Valtava määrä painavaa asiaa.

Lauantai kului sitten kirjoitushommissa. Aloin näpyttelemään tekstiä heti herättyäni. Kirjoitin lähes puoliyöhön asti. En juurikaan muuta tehnyt sinä päivänä. Istuin koneen ääressä. Saunassa kävin välissä. Kertaakaan ei mielessäni kuitenkaan käynyt ajatusta, että loppuisi jo. Päinvastoin. Mitä enemmän kirjoitin, niin sen enemmän tahdoin vain jatkaa kirjoittamista. Se on mukavaa puuhaa. En oikein malttanut kunnolla edes nukkua sunnuntain vastaista yötäni. Olen kehittynytkin kirjoittamisessa paljon ensimmäisen Jatkoaika-vuoteni aikana. Osaan paremmin jäsennelläkin juttuja.

Tässäkin projektissa tiedon käsitteleminen oli olennaista. Tarinaa oli niin paljon, että oli jaettava Jykän kommentit kahteen juttuun ja Tuuskin sekä Jalosen jorinat omiin teksteihinsä. Olin kahden vaiheilla teenkö Tuuskin sanomisista erillisen tekstin. Päätin tehdä. Niitä ei kuitenkaan olisi saanut mahdutettua Jykän tekstien väliin ja Jatkoaika on siitäkin hyvä paikka, että tekstiä sinne mahtuu. Sunnuntainakin kirjoitin vielä tekstiä. Kirjoittamiseen liittyy paljon pieniä nyansseja, mitkä on otettava huomioon. Niitä en tässä tekstissä esille tuo.

Sitten, kun olin saanut kaiken valmiiksi, niin kävin jutut monet kerrat läpi. Luin ja mietin voisiko niitä kirjoittaa vielä paremmin. Onko niissä virheitä. Tiistaina sitten pläjäytin paketin oikoluettavaksi Jatkoajan muille tekijöille. Se oli fiksu ratkaisu. Sekin kehitti juttujani parempaan suuntaan. Luetutin tekstit Jykälläkin ennen niiden julkaisua. Häneltäkin tuli pari huomiota, mitkä voisi vielä viilata. Ne tein lopuksi ja julkaisin tekstit sen jälkeen. Keskiviikkona. Jykä itse kehui mainioksi juttuja ja kiitti, että olen onnistunut tekemään hänennäköisensä jutut.

Näin syntyi Jyrki Louhen jäähyväishaastattelupaketti. Se oli pitkä projekti. Missään vaiheessa ei silti hiipinyt mieleeni harmitusta, pännimistä tai muutakaan. Päinvastoin. Tämä oli toistaiseksi yksi kiinnostavimmista projekteista, mitä olen elämässäni tehnyt. Jos Jykä itse on asioilleensa omistautuva, päämäärätietoinen perfektionisti, niin sitä olen minäkin. Onneksi sain Kauhajoella mainiota opetusta tällaisten projektien teosta. Ahertamiseeni en palkkaa saa. Se ei minua motivoi. Minua motivoivat ainoastaan kiinnostus, itsensä kehittäminen, menestyminen, päämääriensä saavuttaminen ja ennen kaikkea tekstien tuottaminen varsinkin HPK-henkisten ihmisten luettavaksi.

Oman osuuteni Jykän peliuran kunnioittamisen eteen olen mielestäni nyt tehnyt. Seuraavaksi voin hyvällä omallatunnolla heittää kapulan seuran johdolle ja faneille.

Ysitifoja ja pelipaidan jäädyttämistä odotellessa tänään Rinkelinmäelle katselemaan lätkää!