torstai 2. maaliskuuta 2017

Matkalla absolutismiin

Minä olen ollut jo vuoden ja viiden kuukauden verran juomatta alkoholia. Tuokin on mielestäni jo melko pitkä aika olla juomatta tipan tippaa alkoholia. Mutta elämä ilman alkoholia on kuitenkin sujunut suht kevyesti, mitään pahempia mielitekoja tai vieroitusoireita ei ole ollut. Tietenkin elämääni raittiina on auttanut antabus-lääkityskin jota otin puolentoista vuoden verran, aivan näihin päiviin saakka.

Nyt olen kuitenkin lopettanut antabuksen käytön, juomisen ja on mielenkiintoista nähdä kuinka nyt tulen pärjäämään. Tavoitteena minulla on raitis elämä. En tuomitse alkoholin käyttäjiä, mutta minä olen yksi niistä joille alkoholi ei sovi. Siksi minä olen aikeissa lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Saatan jäädä helposti alkoholiin koukkuun, pari olutta ei ole vielä paha määrä mutta nälkä kasvaa syödessä ja jano kasvaa juodessa. 

Nyt kun en ole enää ottanut antabusta on mielessäni välillä käynyt halu ottaa ja maistaa alkoholia hieman mutta sen sijaan että olisin saannut kannustusta juomiseen niin olenkin saanut kannustusta olla juomatta. Minulle on suositeltu olla juomatta kokonaan alkoholia, sillä juominen lähtee riistäytymään herkästi käsistä kun on ensin päässyt vauhtiin yhdellä-kahdella oluella. 

Antabus-lääkitystä pidän sen sijaan tehokkaana hoitomuotona alkoholismissa. Sen ajan kun minäkin sitä join niin minulla ei ollut yhtään mielitekoja tai vieroitusoireita. Ihme että maassamme edes on niinkin paljon alkoholisteja kun kuitenkin olisi mahdollista käyttää siihenkin ongelmaan antabus-lääkitystä. 

Se oli joskus syksyllä vuonna 2014 kun alkoholi rupesi tulemaan elämääni ongelmallisen paljon. Se hiipi salakavalasti elämääni. Ensin otin parin annoksen verran olutta ja sitten määrät rupesi kasvamaan ja kapakoista tuli kotini. Ehkä siihen että alkoholi tuli liiallisesti elämääni vaikutti myös tapahtumat elämässä, äidin ja veljen hiljattaiset menehtymiset, yksinäisyys ja työttömyys. Esimerkiksi. 

Lapsuudessani ja nuoruudessani minulla ei ollut ongelmia alkoholin käytön kanssa. Joinkin ensimmäiset kännini siskoni häissä muistaakseni vuonna 2002. Ollessani 18-vuotias. Joskus join itseni liikahumalaan mutta pahempia ongelmia minulla ei ole ollut alkoholin kanssa kuin vasta vuodesta 2014 alkaen. Eikä minulla ehtinyt olemaan ongelmia alkoholin kanssa kuin vuoden verran mutta senkin ajan aikana alkoholi ehti saamaan vaikeuksia aikaan elämääni. 

Hakeuduinkin jo hoitoihin vuoden 2015 keväällä. Kävin AA-terapiassa ja viikon verran olin myös kesällä 2015 katkaisuhoidossa. Varsinaisen apuni alkoholiongelmaani sain syksyllä 2015 kun päädyin sairaalahoitoon neljäksi kuukaudeksi. Tuolloin minulle ruvettiin juottamaan antabusta ja se oli hyvä juttu. 

Ja nykyään asun täällä Länsituulessa. Nyt en enää käytä antabusta, ainakaan tällä hetkellä mutta tämä Länsituulen ympäristö tarjoaa kannustavan ympäristön olla juomatta, kun tämä on päihteetön asuinalue.

Haaveeni olisi sellainen elämän tilanne alkoholin kanssa mitä elin ennen vuotta 2014. Alkoholi kuului joskus elämääni ja ajoittain tuli otettua perseetkon mutta haitaksi asti ei alkoholista ollut. Osasin elää alkoholin kanssa. Mutta tuollainen elämän tilanne vaikuttaa nyt aika utopistiselta. Parasta on kai valita täysraittius ja jos se ei muuten onnistu niin sitten se onnistuu taas antabuksen kanssa.

Helppoa elämä ilman alkoholia ei varmaan ole, sillä sen verran hyvää olut on ja joskus olisi kivaa olla kännissä ja nollata aivonsa mutta minulle itselleni taitaa paras vaihtoehto olla raitis elämä.

Ja onhan raittiissa elämässä tietenkin plus-puoliakin, rahaa ei mene alkoholiin. Terveys säilyy parempana kuin alkoholin kanssa. Esimerkiksi silloin kun join kunnolla niin oli välillä kunto koetuksella. Nyt taas jaksan paremmin. Eikä ole krapulaa. 

Ja niin kuin jo sanoin. En tuomitse alkoholin käyttäjiä. Jokainen juo niin paljon tai niin vähän kuin parhaimmakseni näkee. Minulle parasta taitaa olla absolutismi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!